Nyt saa taas kirjoittelu jatkua myös täällä, ja pyrin jatkossakin siihen kolmen-neljän päivän välein. En normaalisti kirjoittele omista yksityiskohtaisista havainnoistani kovin paljoa, mutta aion tehdä tästä lähtien aina välillä poikkeuksen. Ajattelin olevan hyvä, jos välillä mieliämme piris... siis blogia rikastutetaan huumoripläjäyksillä, havainnointijutuilla ja off-topiceilla. Asiaan. Palloilin tänään Helsingissä nelisen tuntia, ja ehti tapahtua yhtä, jos toistakin. Niin hienoa, kuin karuakin. Ja osaan liittyy vielä jopa ihan kohta WWF:n suojelukseensa ottamat han-suomalaiset, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Kävelin Kampista kohti Kaisaniemeä ja matkalla minut pysäytti nuori nainen, jolla oli päällään Unicef-liivit ja kansio kädessä. Jos minulla on aikaa, yleensä pysyhdynkin juttelemaan jos kerran pyytävät. Nainen alkoi kertoa ja kysellä kaikenlaista. Vastailin ja kyselin hiukan itsekkin järjestön toiminnasta ja muusta asiaankuuluvasta, kuten kehitysmaiden lapsien aseman parantamisesta, juomaveden puhtaudesta, koulutuksesta ja vaikka mistä. Nainen kertoi minun tietävän asioista melko hyvin. Sain itsekkin taas tietää jonkun pähkinätuubi-ravintolisän olemassaolosta. Sikäli hienoa, että joku (olisikohan ollut ranskalainen pariskunta) on sellaisenkin kehitellyt. Kerroin melkein aluksi, etten lähde mukaan kuukausilahjoituskampanjaan (syitä en ala luettelemaan). Nainen kuitenkin suhtautui asiaan, kuten häneltä saattaa odottaa, eli yrittämällä taivutella. Mutta rautakankea on ihan turha ihmisvoimin taivutella.
Kerroin hänelle kuitenkin, että kannatan järjestön toimintaa siinä mielessä, että järjestö auttaa (tai ainakin nainen kertoi) juuri paikanpäällä kehitysmaissa, sekä suuntaa apuaan lapsiin ja kaikkein heikompiin. Hän oli mielissään. Kerroin heti perään argumentin, että jos ihmisiä halutaan auttaa kokonaisuudessaan, pitää se apu jakaa sopusuhtaisesti ja paikanpäällä. Lisäsin vielä, että vastustan jyrkästi nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa, eritoten juuri ei-työperäistä maahanmuuttoa. Minusta on hauska nähdä, miten he siihen suhtautuvat. Tämä nainen suhtautui sanomalla, että kumpiakin tarvitaan oikeassa suhteessa. Ihan hyvä lausahdus minusta, vaikka oletan, että hän kannattaakin todennäköisesti ovet ja ikkunat auki olevaa maahanmuuttupolitiikkaa.
Kerroin hänelle kuitenkin, että kannatan järjestön toimintaa siinä mielessä, että järjestö auttaa (tai ainakin nainen kertoi) juuri paikanpäällä kehitysmaissa, sekä suuntaa apuaan lapsiin ja kaikkein heikompiin. Hän oli mielissään. Kerroin heti perään argumentin, että jos ihmisiä halutaan auttaa kokonaisuudessaan, pitää se apu jakaa sopusuhtaisesti ja paikanpäällä. Lisäsin vielä, että vastustan jyrkästi nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa, eritoten juuri ei-työperäistä maahanmuuttoa. Minusta on hauska nähdä, miten he siihen suhtautuvat. Tämä nainen suhtautui sanomalla, että kumpiakin tarvitaan oikeassa suhteessa. Ihan hyvä lausahdus minusta, vaikka oletan, että hän kannattaakin todennäköisesti ovet ja ikkunat auki olevaa maahanmuuttupolitiikkaa.
Mikä tärkeintä, nainen osasi käyttäytyä rauhallisesti, vaikka voi olla, että sisällä hieman vihlaisi minun mielipiteeni. Ja KAIKKEIN tärkeintä, HÄN EI ALKANUT HEILUTTAA RASISMIKORTTIA TAI HOKEMAAN REFLEKSILAUSEITA. Syitä tähän en osaa varmaksi sanoa, mutta uskoisin sen olevan joku näistä:
järjestökatutyttöjen pr-arvo, oma positiivinen johdatteluni avun tarpeeseen kohdemaassa, rahankeräykselliset syyt, järjestön toiminta-ajatus, hänen oma näkemyksensa tai oikean mielipiteen salaaminen. Oli se syy sitten mikä tahansa, hän ei ruvennut minulle urputtamaan. Sitä en tiedä, jos olisin tarjonnut hänelle iltalukemiseksi Jussin blogia tai Hommaa, mitä olisi tapahtunut. Mutta en itse ala hirveästi asiaa tyrkyttämään, varsinkaan kun lähtökohdat järjestökatutytöillä ei ole kovin hyvät soveltua Hommaan. Mutta joskus pitää yrittää. Ehkä seuraavalla kerralla.
järjestökatutyttöjen pr-arvo, oma positiivinen johdatteluni avun tarpeeseen kohdemaassa, rahankeräykselliset syyt, järjestön toiminta-ajatus, hänen oma näkemyksensa tai oikean mielipiteen salaaminen. Oli se syy sitten mikä tahansa, hän ei ruvennut minulle urputtamaan. Sitä en tiedä, jos olisin tarjonnut hänelle iltalukemiseksi Jussin blogia tai Hommaa, mitä olisi tapahtunut. Mutta en itse ala hirveästi asiaa tyrkyttämään, varsinkaan kun lähtökohdat järjestökatutytöillä ei ole kovin hyvät soveltua Hommaan. Mutta joskus pitää yrittää. Ehkä seuraavalla kerralla.
Nainen halusi vielä puhua kanssani AIDS-kysymyksestä. No mikäpäs siinä, kun ei ollut kiire. Ja oli vielä ihme, että hän vielä halusi asiasta kertoa, vaikka olin jyrkästi ilmaissut kielteisen kantani lahjoitukseen. Hän esitteli minulle tilastoja ja kaikkea muuta. Kummastelin yhtä tilastomerkintää. Siinä kerrottiin HIV-positiivisia lapsia olevan maailmassa kaksi miljoonaa kappaletta. Katsoin Wikipediasta, että vuonna 2005 oli HIV-positiivisten määrä 36,8 miljoonaa kokonaisuudessaan. En usko, että vain kahdella miljoonalla lapsella (alle 15v) olisi tartunta, vaan oletan heitä olevan enemmän. En kuitenkaan rupea tietoa kaivelemaan.
Minua kummastutti jälleen kerran, miten HIV-ongelma ei kasva Suomessa. Ei kukaan ole vaatinut rahaa HIV-pakolaisten tukemiseen. Vaikka kotouttamis ja terapiapalveluihin on pyydetty jatkuvasti lisää rahoja. Miksi? Suomeen siis ei tule HIV-positiivisia pakolaisia/työperäisiä maahanmuuttajia. Minusta tämä kertoo siitä, Suomessa ja koko Euroopassa, että vain vahvimmat pääsee karkuun tänne. Sen takia tänne tulee turvapaikkaturisteina 20v "pikkupoikia" ja 30v miehiä. Pahiten hätää kärsivät ovat Afrikassa kuolemassa AIDS:siin. Se ei taas kiinnosta ketään, koska he eivät sairauden kourissa pääse tänne. Tämä ei tarkoita sitä, että tänne pitäisi ottaa kaikki HIV-positiiviset. Tämä tarkoittaa sitä, että todellisen avun tarpeessa olevat kuolevat Afrikassa. (asiaa käsittelen aiheessa "Kuka pääsee karkuun?", kunhan saan sen valmiiksi joskus).
Palataan taas todellisuuteen ja pääkaupunkiimme. Aamupalasta oli aikaa jo niin kauan, että alkoi mahaa kurnimaan. Päätin tapojeni vastaisesti mennä Mc Donaldsiin syömään. Hetken pähkäiltyäni tilasin aterian ja menin pöytään istumaan. Yksi paikalla oleva moniosaaja söi lakki päässä, joka minusta on yleensä huonoa käytöstä. No, kukin tavallaan ja mitäs sitä moralisoimaan, nykyisessä monikulttisessa Helsingissä. Kiinnitin huomiota juuri tähän henkilöön, kun hän poistui. Ja erityisesti siihen, että hän jätti paperit ja tarjottimen pöytään! Söin omaa rauhallista tahtiani ranskalaisia ja kaivoin kännykän taskustani. Laitoin siihen ylös kuinka monta henkilöä poistui ruokailuni aikana ja kuinka moni jätti tarjottimet ja muut paperit pöytään (asiasta muuten oli juttua Hommassa). Kokonaisuudessaan 11 henkilöä poistui ruokailuni aikana Mäkkäristä ja heistä viisi jätti tavarat pöytään. Ja arvatkaapas muuten, miten se etninen jakauma tässä meni. Neljästä moniosaajasta kolme jätti kaiken pöytään. Sama luku oli länsimaalaisilta näyttävillä seitsemästä kaksi.
En nyt ala enempää asiaa kommentoimaan, mutta jokainen saa tehdä asiasta omat johtopäätöksensä. Koska otos oli sen verran pieni, tilastovirhemarginaali on erittäin suuri. Mutta kuitenkin, lähes puolet jättivät jäljet henkilökunnan korjattaviksi. Uteliaisuuttani ja vittuuntuneisuuttani kävin kysymässä vuoropäälliköltä lyhyesti, onko tälläinen käytäntö yleistä? Hän arveli, että melkein puolet jättää tarjottimet pöytään! Vittu! Nyt moralisoin moniosaajat sekä han-suomalaiset. Missä on käytöstavat???
Kauan oli jo matkani kestänyt Kampista Kaisaniemeen, mutta piipahdin kuitenkin Mäkkärin yläkerrassa, eli Rautatieasemalla. Ja nyt yllätyin!!! Ja toden teolla! Omasta mielestäni norkoilevat huippuosaajat olivat huomattavasti vähentyneet! Siis maanantai iltapäivällä. En tiedä oliko se näköharha, vai oliko se todellista, mutta näin oli. Pitkään aikaan sanon jotain positiivista maahanmuuttajista. Poikkeus taitaa vahvistaa säännön.
Kaisaniemen Veronallen pesä oli tupaten täynnä. Ja kuuma oli kuin saunassa. Otin vuoronumeron ja katsoin sitä. Oho, kolmekymmentä asiakasta ennen minua. No ei siinä mitään, odotellaan. Kävin alakerrassa kahvilla ja ulkona polttamassa tupakin. Menin takaisin verotoimistoon juuri parahiksi todistamaan moniosaamista parhaillaan. Eräs afrikkalaispiirteinen nainen valitti virkailijalle, että "Miks ********* kaks palvelupistettä on kiinni, vaikka väkee on näin paljo, **^'^'*? Mä ainakin tulen asialle nyt!" Ei päässyt jonon ohi. Moniosaaja käveli tuohtuneena ulos, mutta palasi kyllä takaisin. Onneksi hän ei enään kailottanut, mutta sai niiiiin razzzzziiiizteilta suomalaisilta paheksuvia katseita. Korostan, ettei häntä katsottu sen takia, että hän olisi käyttäytynyt epäasiallisesti, vaan koska piilorakenteet ja syrjivät katseet ampuivat häneen sikapartikkeleita vahingoittamistarkoituksessa. Itse en jäänyt enään katselemaan mahdollisesti jatkuvaa esitystä etnisistä värinöistä, vaan marssin verokortti kourassa ulos.
Mutta mietin mikä olisikaan sitten ollut se oikea suvaitsevaisuuden malli? Olisko moniosaajan annettu etuilla muita? Olisiko maahanmuuttajille pitänyt olla oma jono? Olisiko asia ollut paremmin, jos ei olisi kesälomia vaan kaikki tiskit auki? Olisko han-suomalaisen odottavan tarvinnut vaihtaa vuoronumeroaan? Kiltit pikku netsit, auttakaa nyt minua ja kertokaa?
Seuraava huomioni kiinnittyi katukerjäläisiin. En nähnyt heitä kuin kaksi. Siis kaksi sellaista, jotka istuivat maassa kuppi edessään. Mutta jokainen Helsingissä lähiaikoina käynyt tietää, että kerjäläiset ovat uudistuneet kukkakauppiaiksi. Tai siis kukkatyrkyttäjiksi. Jos kukkia tyrkyttäviä vertaisi vaikkapa flyerien jakajiksi, ei varmasti tyhmempi huomaisi mitään eroa. Samalla tavalla he tyrkyttävät ruusujaan. Pienenä erona se, että he tulevat todella lähelle. Ja heitä on moninkertainen määrä. Oletan, että he perivät jonkilaisen maksun kukkasistaan. Itse en ole kukkaihmisiä, joten tiukka "EI" riitti joka kerta. Vain yksi nainen näytti minulle kieltä ja sanoi "plöö". Jos haluan jollekkin naiselle ostaa kukkia, jota epäromanttisena ja vapaana miehenä teen erittäin hervoin, ostan ne kyllä kukkakaupasta ja ostan niitä enemmän kuin yhden. Ja ostan jotain muuta väriä kuin vittu keltaista.
En tiedä, kumpi minusta on hienovaraisempi tapa kerätä rahaa. Kerjääminen vai kukkien tyrkyttäminen, itse en osallistu kumpaankaan toimintaan millään tavalla. Narinkkatorin laidalla oli kuitenkin katutaiteilija. Eli todellinen moniosaaja, jopa tv:stä tuttu Mustanaamio (oho, siis tarkoitan Monikulttuurisuusnaamio, koska musta-sana on razzizmia). Oli virittänyt liinansa kahden puun väliin ja tasapainotteli siinä huudellen ihmisille. Minusta se on samanlaista toimintaa kuin jollain preka-eetulla, ellei jopa huononpaa. Ukko vaan killuu siinä liinalla ja huutelee. Ei ansaitse minulta edes valokuvaa, saatikaan ropoa.
Itse olen katutaidetta nähnyt enemmänkin. New Yorkissa se on välillä todella hienoa ja itsekkin jään usein sitä seuraamaan. Myöskin kesälomareissulla Kööpenhaminassa oli todella laadukkaita ja monipuolisia performanssi, taikatemppu ja jonglööriukkoa, joille annoin myös arvoa, ihonväriin katsomatta. Myös Narinkkatorilla oli jälleen yksi taiteilija. Jotain palloja, kettinkiä ja narua sillä oli. Olen nähnyt liuhuletin ennenkin, mutta en ole ikinä jaksanut jäädä katsomaan sitä. Todennäköisesti kuitenkin paras tämänpäiväisistä katuvärinöistä.
Ja Kampin linja-autoasemalle. Bussikorttini oli lakannut jostain syystä toimimasta, joten menin HKL:n palvelupisteeseen. Mukava myyjä teki uuden kortin ja siirsi arvot hyvinkin nopeasti. Esitteli myös minulle muutaman eri vaihtoehdon. Kysyin, utelias kun olen, että kauanko hän on ollut töissä, kun tietää niin hyvin asioista. Vastaus yllätti, pari kuukautta. Tyttö osasi vastata kaikkiin kysymyksiin, lakiteknisiä asioita myöden aivan täydellisesti. Kiitin hyvästä palvelusta. Reppuani pakkaillessa uudes asiakkaat tulivat samalle tiskille selvittämään matkailijalippua englanniksi. Ja tyttö puhui loistavaa englantia. En usko, että tätäkään tyttöä olisi voinut korvata joku nigerialainen moniosaaja tai irakilainen kamelikuski, koska kielitaito on heillä lähes aina todella huono. Vaikka mitään suurempaa koulutusta ei tuollaiseen työhön ole, oma asiakaspalveluhalukkuus ja kielitaito (useissa tapauksissa ei kurdi riitä) ovat valttia. Ei tämäkään tyttö ollut turhaan koulujaan käynyt.
Suunnistin seuraavaksi kauppaan. Maitoa, vichyä, pasteijoita ja pähkinöitä tuli ostettua. Menin kassalle, jossa oli lyhin jono, kuten aina menen. Kassa oli vasemmalla puolella ja siinä ei ollut tupakka-automaattia. Viereisellä kassalla oli sellainen ja sanoin hihnan päässä korista ostoksiaan lappavalle naiselle, että "Anteeksi, otan tästä automaatista vain askin." En ollut uskoa korviani, kun hoono soomia alkoi tulla. "Et s***¨¨**¨¨* ota ******%¤#*!!!" En häirinnyt häntä millään tavalla, koska en ollut lähellä häntä. Häkellyin täysin. Hetkinen, mitä se sanoi? Nostelin omat ostokset hämmentyneenä toiselle hihnalle ja nainen meni maksamaan omia ostoksiaan. Sillon painoin automaatin Smart-nappulaa ja sama jatkui: "***^^'*** ""##¤"***!!! Mina en maksa!!!" Siis mitä. Kuvitteliko "arvon rouva", että hänen jo maksettua omat ostoksensa, hänen pitäisi maksaa myös minun tupakat, koska satuin ottamaan ne samalta kassalta kuin hän? En tiedä. Enkä jaksanut. Olisin varmaan revennyt liitoksistani, jos tämä rouva olisi ollut säkkipää tai muu vastaava. Nyt jäi epäselväksi mikä hän oli. Tämä taitaa olla jonkin uuden koulukunnan suvaitsevaisuusoppia, joka kohdistuu netseihin. Hän sitäpaitsi ei voinut tietää minun olevan netsi, koska olin ottanut propelin pois päästäni asemalle mennessäni, ettei se pyörähdä ja lennätä jotain lähijunasta.
Menin vittuuntuneena ulos tupakalle. Polttamaan niitä tupakkeja, jotka olin vaivoin saanut ostettua. Mieleeni tuli Hommasta eräs ketju, jossa mainittiin jostain tarroista Helsingissä. Muistaakseni vielä joku kaupungin pamppu ja poliisi poistattivat näitä, koska pitivät niitä ilkivaltana ja "melkein kiihoituksena kansanryhmaa vastaan". Joten lähdin katselemaan lyhtypylväitä Narinkkatorilla. Mieleeni vaan juolahti, että jos nämä multikulttia koskevat tarrat poistettiin niin miksi ei...
poisteta saman tien näitä kaikkia?
Ja varsinkin tätä yhtä, joka ainakin luulisi kiihottavan netsien kansanryhmää vastaan
Jos ette saa selvää, niin siinä lukee: "Me jaadaan. Te elatatte kaikki" Tarra löytyy Narinkkatorin pylväästä. Etsikää itse.
Lähdin siitä sitten laskeutumaan rullaportaita alas. Näin vanhan miehen, jolla oli kävelykeppi ja hermottoman kokoinen laukku raahattavana perässään. Meno näytti vaivalloiselta ja hitaalta. Laskeuduin alas ja kysyin mieheltä, että "Tarvitsettoko apua?" Mies vastasi, että "Kyllä hän pärjää." Lähdin kävelemään oikeaa laituria kohti, mutta mies sanoikin "Hei, odota vähän!" Käännyin, ja mies jatkoi "Oli muuten mukavaa, että tarjosit apua, tuli vanhalle miehelle tästä hyvä mieli!" Vastasin "Että, samoin" ja jatkoin matkaa.
Onneksi huomenna ei tarvitse lähteä kuin Espooseen asti, mutta toivottavasti päivä ei ole niin tapahtumarikas, kuin tämä päivä.
Kommentoikaa vapaasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti